Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Roleplaying

London. Lots of things hapens here.

Tänne pelaajat käyvät kirjoittamassa roolejaan. Muistakaa hyvä kielioppi, sillä en halua nähdä Tälläisitää Tekstiä Koviknaan Paljoä, Kiits.

Säätiedote

Pelissä päivä menee sitä tahtia, mitä pelaajat sen pelaavat. Tällä hetkellä pelaamme maanantaissa.

Maanantai: Pilvistä mutta sateetonta, sieltä täältä pilkistää aurinko. Keskilämpötila 1°C

Tiistai: Pilvistä ja sataa, melko kova tuuli. Keskilämpötila -2°C

Keskiviikko: Pilvistä mutta sateetonta, melko kova tuuli. Keskilämpötila 0°C

Torstai: Puolipilvistä ja tihkusadetta. Kevyt tuuli. Keskilämpötila 3°C

Perjantai: Aurinkoista, kevyt tuuli. Keskilämpötila 2°C

Lauantai: Aurinkoista, kevyt tuuli. Keskilämpötila -1°C

Sunnuntai: Aurinkoista. Keskilämpötila 4°C

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

03.05.2018 22:10
Armáda

Kaikesta eleistä päätellen Everett ei tuntunut täysin luottavan minuun ja ehkä epäilikin mimun olevan joku joka aluksi törmäsi uhriinsa mukamas vahingossa, saaden niin hyvän mahdollisuuden tutustua paremmin ja anteeksipyynnöksi ehdottaa jonnekkin ravintolaan tai vastaavaan menemistä ja oikeasti ryöstää uhrinsa. Toivoin hartaasti ettei mies todella kuvitellut mitään sellaista, sillä en tosiaankaan ollut ryöstämässä häntä. Pakotin itseni lopettamaan kuvitelmat, koska en voinut edes vaatiakkaan täyttä luottoa, mutta sellaista kumminkin ettei Everett tuntenut itseään liian uhatuksi tai minua jotenkin vaaralliseksi.
Onnekseni toinen hyväksyi Green Pean ja nyökyttelin hymyillen pienesti. Koin pelkät eleet hienoimmiksi kuin että olisin sanonut jotain selvä tai hyvä tai jotain muuta vastaavaa. Ennekuin lähtisin liikkeelle uhrasin pienen, hyvin pienen ajan sille että katsoin mitö ympärillämme tapahtui. Ohitsemme virtasi porukkaa suuntaan jos toiseenkin ja katselin hetken ihmismassaa lämpökamera-näölläni, ihan vain nähdäkseni oliko ihmisten joukossa niitä jotka kantoivat jotain aseita mukana. Tietenkäään kaikki siniset kohdat eivät olleet aseita, sillä osasinhan erottaa muotoja, enkä siis ajatellut rannekkelloa aseeksi. Tämän pienen tarkastelu hetken jälkeen katsahdi taas Everettiä, joka ehdotti että näyttäisin tietä.
"Juu tottakai. Seuraa vain perässä, se on tässä melko lähellä" sanahdin ja käännyin ympäri. Kävelyvauhtini oli aika rauhallinen, sillä eihän meillä ollut mikään kiire ja oikeastaan annoin Everettin määrätä tahdin, sillä halusin ottaa törmäyksen syyt harteilleni ja ikäänkuin hyvitttää kaiken toiselle. Matkaa oli vielä ja mietin kuumeisesti puheenaihetta, ellei Everett itse aloittaisi kysymyksellä tai jollain niin avasin oman suuni.
"Oletko koskaan käynyt Green Peassa?" Arvelin ettei hän ollut sillä oli pyytänyt minua johdattamaan meidät sinne. Muutenhan olisimme vain lähteneet matkaan kyselemättä turhia. Katsellessani muita ihmisiä pohdin olivatko hekään kaikki ihan normaaleja? Itse kun oli tullut vuodesta 3018 ja olisi outoa jos olisin ainut outolintu täällä tai koko maailmassa. Olikohan joku muukin paennut tai ihan matkustanut portaalin kautta tänne? Katsahdin Everettiä ystävällisem tutkivasti.

Nimi: Waba

01.05.2018 00:44
Zack, Stephan

Hiidet tulivat vain lähemmäksi ja piirittivät minua ja Aislania. Niiden keihäät ja nuijat tekisivät pahaa jälkeä. Päätin hyökätä ja iskin lähintä hiiteä karhun voimillani. Se kaatui kuolleena maahan. Muut hiidet katsoivat sitä kauhistuneina, mutta sitten käänsivät huomion taas meihin mahdollisesti vieläkin kiukkuisempana. Keihäitä kantavat hiidet valmistautuivat heittämään aseensa suoraan meitä kohti ja viemään meidät kuolemaan. Vaikka olin karhu, kaksi kahtakymmentä vastaan oli silti epätasavertaista. Yksi hiisistä sähähti jotain ka muut heittivät keihäänsä. Ryntäsin Aislinin ja keihäiden väliin suojaten Aislinin osumilta. Kaksi keihästä osui minuun ja upposi lihaani. Murahdin tuskissani ja kaaduin maahan. Sitten en muista enää mitään.

// Zack ei kuollut, vaan menetti vain tajunsa kivusta. Mutta joku muu hahmo voisi silti tulla pelastamaan hänet ja Aislinin

Nimi: Utophe

30.04.2018 18:18
Everett Tate

Verihaltia hymyili kiuaallisesti uudelle tuttavuudelle. Kun Armáda ehdotti ravintolaksi Green peaa, hän nyökkäsi hyväksyvästi.
"Se käy loistavasti", Everett vastasi. Hän ei vieläkään luottanut toiseen, mutta ei hän nyt ilmaisesti ruoastakaan voinut kieltäytyä. Sitä paitsi Armáda vaikuttikin ihan mukavalta. Ja jos jokin menisi pieleen, Everett voisi aina käyttää voimiaan, päästä pälkähästä ja vaihtaa maisemaa.
Hän oli kyllä suunnitellut pysyvänsä Lontoossa vähän pidempään, mutta jos ongelmia tulisi, ei Everett epäröisi ollenkaan, vaan lähtisi välittömästi. Hän oli varma, että muut verihaltiat vakoilivat häntä vieläkin. Ja koska Everett oli verihaltioiden häpeäpilkku, he saattaisivat jopa tappaakin hänet...
"Voit näyttää tietä", Everett sanoi ja pudisti päätään karkottaakseen ikävät ajatukset.

Nimi: Lehw

19.04.2018 17:47
Ronan Davis

Ronanin perusilme pehmeni entisestään hänen kuullessaan Isran kuvauksen kissasta. Vaikutti mukavalta, hyvä että naisella oli seuraa. Ja hyvä, että kissa oli päässyt mukavaan uuteen kotiin. Jos mies olisi ollut hymyilevää sorttia, olisi hän hymyillyt tähän väliin, mutta toivottavasti vastapuoli ymmärsi hänen olevan onnellinen naisen puolesta ilman moisia näkyviä merkkejäkin.
Isran kysyttyä Ronanin nukkumisista, mies meni vähän vaikeaksi. Niskaa hieraistiin ja iso mies käytti katseensa viereisessä ruukkuneilikassa.
“Noh. Sanotaanko vaikka, että olen nukkunut paremminkin”, hän vastasi vältellen ja hymähti pahoitellen, siirtäen katseensa takaisin lyhyempään naiseen. “Mutta ei sinun tarvitse olla huolissasi. Kyllä minä tolpillani pysyn”, hän jatkoi lempeään sävyyn.
Tosiasiassa senhetkinen univaje ei ollut lähelläkään armeija-aikaisia tasoja ja hän näytti normaalina omana itsenäänkin hiukan väsyneeltä. Menneisyys kun oli mitä oli, ei sille mitään enää voinut.
“Onko sinulla suunnitelmia töiden jälkeen? Ajattelin, että haluaisitko tulla kauhistelemaan asuntoni sotkuisuutta, jos sinulla ei ole parempaa tekemistä?” mies ehdotti pilke silmäkulmassa, vieläkään oikein kunnolla hymyilemättä. Lievä huvittuneisuus kuitenkin paistoi hänen olemuksestaan.

//anteeksi että olen hidas lahna :''D//

Nimi: Meikäläinen

16.04.2018 15:54
//Sori, viimeks roolin kauhees kiirees nii en huomannu tapahtumien kulkua x)

Isabella Redwood

Kun kuulin veretseisauttavan kirkaisun, jähmetyin hetkeksi ja säntäsin takavasemmalle. En kuitenkaan juossut pitkälle, sinne, mistä näin etäisesti tapahtumat.
Jäniksenverinen..?
Jänis muutti muotoaan ihmiseksi.
Oliko semmoisiakin?
Samassa haistoin kerrassaan ällöttävän hajun, kuitenkin vain etäisen, ja unnistin metsästä tulevat hahmt. Niistä lähin oli vain kymmenen, kahdenkymmenen metrin päässä minusta, ja se huomasi minut.
Ihmistä muistuttava olento, joka kantoi keihästä, päästi innostuneen sähähdyksen, ja hiipi minua kohti.
Peräännyin askelen: minulla ei ollut mitään kokemusta hiisistä.
Kun olento lähestyi entisestään, tein asian, jonka niin usein viime vuosien aikana olen tehnyt:
kallistin päätäni ja päästin itkän ulvonnan veljelleni osoitettuna.
Hänen pitäisi saapua viidessä minuutissa.

Nimi: pixeli

15.04.2018 09:21
Armáda

Pohdin oliko ollut virhe pyytää miestä ravintolaan, sillä tämä kurtisti kulmiaan. Onnekseni toinen kuimminkin vastasi myöntävästi hymyillen. Nyökkäsin hymynkare huulillani ja kallistin hetkeksi sen merkiksi, että odotin Everettin sanovan lauseensa siitä, ettei itse maksanut, loppuun, mutta kun mies ei jatkanut nyökkäsin. Oli hyvä, että toinen hyväksyi minut maksajaksi. Ryhdyin jo miettimään mihin menisimme, kun Everett kysyikin sitä minulta.
"Käykö ravintolaksi....Green pea?" Ehdotin. Ravintola oli minulle tuttu ja se oli suosittukin. Sieltä sai myös hyvää kana risottoa, jonka takia pidinkin ravintolasta.
"Sinne ei ole kovin pitkä matkakaan" totesin ja katsahdin Everettiä. Tarkastelin hetken miehen olemusta lämpökamera ominaisuuden läpi. Laitoin kädet taskuuni ja kallistin hivenen päätäni.

Nimi: Waba

14.04.2018 20:45
Zack Stephan

Virnistin Aislinin kysymykseen.
"Äiti ja isä ovat työmatkalla. Ja humanimalina on kiva liikuskella yöllä. Mitäs sinä itse? Mitä sinä teet syvällä puistossa keskellä yötä?" kysyin vastakysymyksen. Yhtäkkiä kuulin kaikkialla ympärillämme rasahduksia. Jännitin lihakseni. Oliko metsässä lisää susia? Oliko niitä kokonainen lauma? Mutta eihän susi tee ihmiselle mitään. Viimeisin susihyökkäys Euroopassa oli satoja vuosia sitten. Metsästä tuli kuitenkin jotain muuta, kuin susia. Ne olivat noin miehen mittaisia ja kovasti näyttivätkin ihmisiltä. Mutta niiden vartalo oli vihertävän karvan peitossa ja jokainen niistä kantoi puunuijaa tai keihästä.
"Hiisiä", sihahdin Aislinille. "Pysy takanani"
Sen sanottuani muutin muotoni eläimeksi. Kun avasin silmäni, minusta oli tullut suuri ja mahtava karhu. Hiidet perääntyivät vähän ja sihisivät kiukkuisina, mutta eivät kuitenkaan luovuttaneet. Vilkaisin Aislinia tarkistaakseni, oliko hän kunnossa.

Nimi: Upothe

13.04.2018 10:21
Everett Tate

Verihaltia kohotti kulmiaan kysyvästi toisen tarjotessa ravintolaa. Everett ei ensin halunnut suostua, sillä ravintola maksaisi varmaan aika paljon yksin maksajalle... mutta Everettin kurniva vatsa pisti vastaan.
"Kiitos tarjouksesta", hento nuorukainen sanoi kevyesti hymyillen. "Suostun mielelläni. Maksaisin tietenkin myös, mutta..."
Hän ei jatkanut lausettaan loppuun asti. Eihän hänen tarvinnut kertoa olevansa köyhä kuin koditon.
Ja tavallaan hän itsekin oli koditon. Ero oli vain siinä, ettei Everett tarvinnut asuntoa. Hän oli sekkailija. Jonain päivänä hän siirtyisi New Yorkistakin muualle.
Armáda vaikutti mukavalta. Everett ei tietenkään luottanut häneen vielä, mutta hän itsekin olisi tarjonnut syömistä, jos olidi ollut rahaa.
"Minne me menisimme?" verihaltia kysyi. Hän etsi sisuksistaan magian lähdettään siltä varalta, että toinen yrittäisikin jotain ei-niin-mukavaa.
Vaikka Everett ei osannutkaan hallita voimiaan täydellisesti, hän kyllä tiesi, miten puolustaa itseään.

Shakeia "Shark" Dawson

"En usko, että tapaamme enää", Shark hymyili, vaikka tiesi, että heidän tiensä todellakin kohtaisivat vielä joskus. Shark ei aikonut tuhlata tällaista tilaisuutta siihen, että he eivät enää koskaan tapaisi.
Ja jos pojan löytäminen jäisi vaikeaksi, Shark voisi aina ottaa yhteyttä muutamiin isoihin jehuihin.
"Mutta osta seuraavat ruokasi järjellä", nainen jatkoi. "Ja opettele varastamaan paremmin."
Shark vinkkasi leikkisästi silmää ja käänsi pojalle selkänsä.

Nimi: Anthony

12.04.2018 20:52
Ellis Warren

Poika katseli seteleitä hetken kestäneen hämmennyksen vallassa. Hän ei todellakaan voisi sanoa ei rahalle, ja mielellään ottikin kun vapaaehtoisesti joku tarjosi.
Kulmiensa alta Ellis katsoi Eliciaa silmiin ja hymyili kiitollisesti.
"K-kiitti!" hän sai sanotuksi, kunnes taas ryhdisti itseään ja asentoaan. "Jos joskus voin, nii maksan sulle takas", hän vielä lisäsi, vaikka sitä päivää tuskin tulisi näkemään. Hän oli nimittäin jo suunittelemassa, että mitä ostaisikaan kaupasta seuraavan kerran kun siellä vierailisi, mutta pohti myös rahan säästämistä vuokraansa varten.
"Niin, mun pitää nyt todella lähtee", Ellis piilotti rahat taskuunsa ennen kuin Elicia ehtisi muuttaa mieltänsä. "Kiitti vielä kerran", hän lausahti ennen kuin kääntyi kävelemään poispäin.

Nimi: Lumikatti

12.04.2018 14:43
Aislin Moon


Säikähdin hieman, kun joku puhui minulle. Nostin nopeasti katseeni ja näin edessäni Zackin, joka ojensi kättään minulle. Tuijotin poikaa turhan pitkään, nyt ymmärsin, miksi minulle tuli tarve pelastaa jänis. Huomasin epäkohteliaisuuteni, köhäisin ja tartuin Zackin käteen päästäkseni helpommin ylös. Zack kiitti minua, mutta sanoi kirkaisun olleen hiukan yliluonnollinen. Irvistin ajatukselle, että ehkä minun pitäisi kertoa pojalle enemmän itsestäni.
"Satuin vain paikalle, enkä tiennyt mitä muutakaan tehdä. Eipä tuo mitään", mutisin ja päädyin olemaan vaiti. Zack saisi itse kysyä, jos häntä kiinnostaisi.
"Mitä sinä oikein teet näin myöhään ulkona? Eikö noin nuorilla ole jo nukkumaanmenoaika?" virnistelin ja kiusoittelin Zackia. Epäröin hetken, sillä vaikka Zack näyttikin kohtuullisen nuorelta, niin ulkonäkö saattoi pettää. No, poika itse korjaisi minua jos tarvitsisi.

Nimi: pixeli

09.04.2018 18:32
Armáda

Olin helppottunut ja oikeastaan jo "toipunut" törmäyksestä, nimittäin olin lähinnä ollut vain huolissani siitä keheen olin törmännyt, mutta mies oli, tai ainakin sanoi olevansa elämänsä kunnossa ja sanoi törmäystämme "kliseiseksi virheeksi". Nyökkäsin myötäilevästi. Yritin saada jotain irti toisesta, mutta nyt hänen kasvoillaan oli lähinnä ollut perusilme. Se kuitenkin vaihtui hymyyn, ja olin helpottunut arvellesani miehen ottaneen sanani kohteliaisuutena. Hän kiitti ja esittäytyi sitten Everett Tateksi. Hymyilin kevyesti ja nyökyttelin päätäni. Everett. Nimikään ei kertonut juuri mitään miehestä, vaikka eiväthän kaikki ainakaan ristiäistilaisuuksissa annetut nimet viitanneet välttämättä mitenkään vauvaan. Hiljenin enkä oikein tiennyt mitä sanoisin, kunnes päädyin johonkin mahdollisimman järkevään aiheeseen.
"No, sillä mulla ei ainakaan oo mitään kiirettä minnekkään niin ehdotan ravintolassa käyntiä, mä voin tarjoo?" Kohotin ystävällisesti kulmiani kysyvänä. Kysymyksen viimeisillä sanoilla yritin vähän niinkuin houkutella miehen mukaani, sillä halusin tutustua johonkuhun ja tämä Everett vaikuttu sopivalta kohteelta.

Nimi: Utophe

08.04.2018 20:16
Everett Tate

Vaikka vetihaltia tunsi olonsa mukavaksi ja rentoutuneeksi, hänen kasvoillaan ei näkynyt hymyn merkkiäkään.
Hän kohotti uudelle tuttavuudelle kulmiaan ja vaihtoi painoaan toiseen jalkaan.
"Molemmat teimme hyvin kliseisen virheen", neropatti sanoi, "mutta onneksi ei sattunut pahemmin."
Everett olisi halunnut tarjota miehelle kahvit pyytääkseen sitä kautta anteeksi, mutta hän oli juuri antanut viimeiset rahansa kerjäläiselle...
Nuorukainen hymyili toisen kohteliaisuudelle. Everett oli aliarvioitu lähes koko ikänsä, mutta hän ei antanut sen häiritä.
"Kiitos sanoistasi", hän sanoi kohteliaana kuten aina. "Minä olen Everett Tate."

Shakeia "Shark" Dawson

Shark hymyili hieman surumielisen huvittuneesti teinipojalle. Hän ilmeisesti halusi sanoa jotain, mutta ei saanut sanoja suustaan.
"Haluat lähteä?" Shark arvaili ja laittoi käden taskuunsa. Hän veti sen pohjalta muutaman setelin ja ojensi sen hymyillen Ellikselle, jonka maha kurni.
Vaikka Shark ei ollut mikään hyvyyden kuningatar, hän tunsi voimakasta empatiaa poikaa kohtaan.
"Ei se mitään, en tuomitse sinua", hän sanoi. Shark ei tiennyt, yrittikö manipuloida poika luottamaan häneen vai olla oikeasti hänen ystävänsä.
"Ota nämä", hän sanoi. "Seuraavalla kerralla sinun ei tarvitse varastaa."

Nimi: Toukka

06.04.2018 21:51
Fiona Bell

Kahvilassa erittäin isoa teko hymyä näyttävä nainen kysyi, mitä ottaisin. Kerrottuani mitä otan, nainen lähti pois. Monet katsoivat minua paheksuvasti. Ymmärsin heidän paheksuvan tavastani pitää pipoa sisällä. Lopulta tarjoilija tuli valittamaan asiasta.
"Arvaa mitä? Mä pukeudun miten haluun," sanoin tarjoilijalle. Ihminen ei sanonut mitään. Kun luulin hänen jo luovuttavan, hän alkoi repiä pipoa pois päästäni. Taistelin vastaan. Täällä oli liikaa ihmisiä. En selviäisi, jos salaisuus selviäisi. Yritin töniä tätä pois. Kaikki katsoivat meitä. Tunsin pipon repeävän. Maahan tipahteli pipon palasia. Tunsin katseiden polttavan minut hengiltä. Lopulta eräs mies sanoi pelkääväni sanat.
"Tuo ei ole ihminen, vaan hirviö! Hänet pitää napata."
Kuin käskystä, ihmiset alkoivat piirittää minua. Tunsin pelkoa syvällä sisälläni. Nyt minun on pakko tehdä jotakin. Syöksin mustaa virtaa ympärilleni. Kun musta virta oli ympyröinyt minut kokonaan, päästin kaiken voiman purkautumaan. Ihmisiä pyörtyi paljon. Minun pitäisi häipyä heti paikalta. Juuri ennen kuin teleportaatio lähetti minut pois, näin salama valon. Minusta oli otettu kuva. Olen kuollut. Pian maailma pimeni ja teleportaatio lähetti minut pois.

Nimi: Meikäläinen

06.04.2018 14:29
Isabella Redwood

Olin juoksennellut päämäärättömästi ympäriinsä, kunnes huomasin kiljuvan nälkäni.
Tämä ei olisi järin hyvä juttu: yleensä pyin syömään ihmisenä, niin minun ei sutena tarvitsisi tappaa. Nälkäinen susi ei ole helposti hallittava juttu.
Samassa haistoin kutkuttavan, tuoreen hajun. Jänis.
Mutta ajussa oli jotain muutakin, mitä en tunnistanut aivan heti. Etäisesti se muistutti ihmisen hajua.
Se oli luultavasti vain mielikuvitustani, mutta epäilykseni voimistuivat. Täällä oli varmaan ihminen.

Yhtäkkiä tavallinen metsäjänis hyppäsi eteeni, ja pysähdyin. Suteni - kyllä, sudellani oli ihan omat ajatuksensa ja halunsa - olisi oikopäätä napsauttanut saaliilta niskat ja syönyt sen, mutta minä olin jälleen eri mieltä. En halunnut tällä kertaa vahingoittaa mitään... ainakaan pahasti.
Ja koska minä ja suteni olimme periaatteessa sama henkilö, mutta eläimellä eläimen vaistot ja luontaiset käyttäytymissäännöt, olimme kuitenkin minä. Ja minä en halunnut saalistaa, ja siihen oli tyytyminen.

Jäin tuijottamaan jänistä kiinnostueena, sillä olin varma, että hallitsisin itseni.
Kuitenkin jokin siinä herätti mielenkiintoni. Astuin varovasti eteenpäin, ja höristin korviani. Lähtisikö se pakoon? Aikani kuluksi voisin jahdata sitä... hetkisen aikaa.
Jos se tekisi ennakkoluulojeni mukaan, lähtisin perään. Jos se pysyisi paikallaan tai tekisi jotain muuta... se olisi sen ajan murhe.

Nimi: pixeli

05.04.2018 22:13
Armàda

Toinen oli kuin olikin kaatunut maahan ja toivoin ettei tälle ollut sattunut mitään. Siltä ei ainakaan näyttänyt -mutta saattoihan olla että se oli jotain mikä ei näkynyt ulkoisesti ja vain sen kokija pystyi havaitsemaan sen. Itselleni ei kyllä tullut mieleen mitä se voisi olla, mutta en jäänyt siitä tekemään suurempaa numeroa, sillä toinen tarttui anteeksi pyydellen ojennettuun käteeni ja nousi pystyyn sanoen vielä ettei ollut katsonut eteensä. Hymyilin myös pahoittelevasti, sillä olihan se ollut minunkin syytäni.
"Ei se mitään. Nimittäin jos tottapuhutaan ni en minäkään pahemmin eteeni katsellut" sananhdin ikäänkuin rauhoittelevasti, sillä olihan mies voinut ottaa sen pahemmin, jos hän esimerkiksi oli tottunut olemaan esimerkkinä muille eikä pahemmin törmäillyt muihin. Toinen lisäsi kyllä ettei häntä, suureksi onnekseni, ollut sattunut ja lähetti sitten saman kysymyksen takaisin.
"Ei, ei minuakaan sattunut. Ja tosiaan et olekaan, vaikka enhän minä mitenkään heikoksi sinua ajatellut, mutta joku toinen ehkä saattaa tai on saattanut aliarvioida sinua." Totesin ja hymyilin ystävällisesti. Toivoin miehen ottavan asian kohteliaisuutena, sillä sellaiseksi se oli tarkoitettukkin - en vain ollut osannut muotoilla lausetta parhaaksi mahdolliseksi lauseeksi. Annoin katseeni hetkellisesti käydä ympäristössä, kunnes palautin sen takaisin mieheen.
"Olen muuten Armáda" esittäydyin ja nyökkäsin ystävällisesti, kuin tervehdykseksi, vaikka mehän olimme jo tustuneet toisimme hetken aikaa.

©2018 ᔕᑌᑭEᖇᑎO - suntuubi.com